Miten määräykset, ohjetasot ja käytännön tarpeet kohtaavat rakennuksien ja tilojen suunnittelussa kaikkein parhaiten? Varsinkin sitä akustiikkasuunnittelija Anttoni Kananen pohtii työssään tarkkaan. Uudistetussa Harjulan koulussa modernit koulunkäyntitavat haluttiin saavuttaa ennen kaikkea tilojen jakamisen mahdollisuuksilla. Se teki akustiikkasuunnittelusta kiinnostavalla tavalla haastavaa.

Kaikki lähtee tilojen käyttäjistä liikkeelle. Se on suunnittelupäällikkö Anttoni Kanasen, Sitowise, työssä kaiken keskiössä.

Olennainen arvo käy hyvin ilmi Järvenpäässä sijaitsevan Harjulan koulun remontissa, jossa Kananen toimi vastaavana akustiikkasuunnittelijana. Viime kesänä valmistunut koulun kattava uudistus on monin tavoin erityinen: suunnittelun keskiössä on ollut luoda moneen osaan jaettavaa tilaa, jossa äänieristys on mietitty tarkkaan erilaisia tarpeita palvelevaksi.

“Kun isompi tila halutaan jakaa rauhallisiin osiin erilaisten oppituntien pitämistä varten, pelkkä verhon vetäminen väliin ei riitä. Se oli alusta alkaen selvää. Erilaisten ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia piti miettiä tarkkaan oppilaiden ja henkilökunnan näkökulmasta. Siinä missä esimerkiksi paljeovea on helpoin käyttää, äänieristys ei yllä vastaavalle tasolle kuin raskaammassa siirtoseinässä”, Kananen kertoo.

Tärkeimpänä tavoitteena käytännöllinen lopputulos

Ala-asteen kaltaisen julkisen kohteen suunnittelussa täytyy ottaa huomioon monia erilaisia vaatimuksia, jotka tulee saavuttaa.Kanasen mielestä onkin erityisen mielenkiintoista pohtia, miten erilaiset määräykset ja toiveet sidotaan jokaisessa rakennusprojektissa harmoniseksi kokonaisuudeksi.

“On aina tilanteesta riippuvaista, miten erilaiset äänieristykseen liittyvät ratkaisut kannattaa tehdä”, Kananen sanoo.

Luokkatilojen välillä äänieristyksen tulee olla vähintään 44 desibeliä vaatimustason mukaisesti, jolloin tavallinen koululuokkaan kuuluva puheensorina ei häiritse toisessa opetustilassa. Musiikkiluokassa vastaava taso on puolestaan 60 desibeliä. Silloin esimerkiksi vahvistamaton laulu ei kuulu selvästi läpi.

Standardi ISO 717-1 määrittelee huoneiden välistä ilmaääneneristävyyttä kolmella vaihtoehtoisella mittarilla: R’w, Dn,w ja DnT,w.

“Uusi äänitasoeroluku DnT,w kuvaa paremmin koettua ääneneristävyyttä kuin vanha ilmaääneneristysluku R’w-arvo. Vanhaan arvoon vaikutti tiloja erottavan rakenteen pinta-ala (esim. seinä), joka johti jossain tapauksissa erikoisiin tuloksiin ja itse laskentatapaa jouduttiinkin ohjeistamaan erikseen järkevien tulosten saamiseksi. Tätä ongelmaa ei ole uuden mittaluvun kanssa. Rw-arvo on edelleen käytössä ja sillä kuvataan siis yksittäisen rakenteen ääneneristävyyttä, mikä voidaan mitata laboratoriossa”, kertoo Kananen.

Kun perinteisten luokkahuoneiden puuttuminen pudottaa tavalliset seinät pois pelistä, tulee äänieristyksen kannalta ottaa huomioon muut ympäröivät rakenteet. Avattavien osien liittymät kiinteisiin rakenteisiin tulee huomioida hyvin – sekä myös tilojen välillä jatkuvat rakenteet.

“Muun muassa kahden tilan välillä jatkuva parketti kuljettaa ääntä hyvin, ellei sitä katkaista avattavan seinärakenteen kohdalla. Kokolattiamatto puolestaan tekee esimerkiksi tilanjakajan tiivistymisestä lattiaan vaikeaa – äänieristys on parhaimmillaan, kun tiloja jakavien rakenteiden tiivisteet pääsevät tiivistymään kovia pintoja vastaan. Ilmatiiviys on äänieristyksen onnistumisen kannalta hyvin olennaista”, Kananen selittää.

Siksi seinättömien tilojen jakamiseen tarvitaan vähän luovuutta ja laadukkaita tilanjakajia.

Tehokasta ja käyttötarkoitukseen sopivaa muunneltavuutta

Jo projektin alussa tilojen jakamisen haasteet päätettiin ratkaista erilaisilla FP-Tuotteiden seinillä ja ovilla. Harjulan kouluun valikoitui ääntä eristäviä FP-Phonic-taiteovia, huopapintaisia paljeovia, siirtoseiniä sekä rullaimet keittiön ruuanjakelutilaan

Siirtoseinien valitseminen oli muista ratkaisuista poikkeava, mutta musiikkiluokan ja sitä ympäröivien tilojen jakamiseen juuri sopiva. Seinä mahdollistaa hyvän äänieristyksen sekä vieressä olevan lavan avaamisen haluttuun suuntaan musiikkiluokan tai ruokalan puolelle.

“Musiikkiluokan tapauksessa mietittiin olennaisessa roolissa myös sijoittelua. Kun luokka on muita tiloja kauempana, ei äänieristystä tarvitse ratkaista pelkästään tilanjakajan tai seinän voimin”, Kananen sanoo.

Kanasen mielestä Harjulan koulun uudistus on tilojen jakamisen ja äänieristyksen kannalta hyvin onnistunut. Tilojen sijoittelun sekä sopivien seinien ja ovien valinnalla muunneltavuudesta on tehty mahdollisimman käytännöllistä käyttäjien näkökulmasta.

“Akustiikkasuunnittelijalle on tietenkin myös tärkeää, että laboratoriomittausraportit ovat kunnossa ja tuotteisiin voi luottaa. Hyvän lopputuloksen taustalla on paljon testausta, mittausta ja viilausta, jotka sujuivat FP-Tuotteiden kanssa hyvin joka tilanteessa”, Kananen sanoo.

Anttoni Kananen